Tampereen taidemuseo - Akseli ja Nuori Suomi

Akseli ja Nuori Suomi - Huone 8

MUOTOKUVAT KERTOVAT

Helsingin ja Pariisin taideopintojen lomassa Akselista kehittyi vuosina 1881-1889 lahjakas muotokuvataiteilija ja ihmisluonteen tulkitsija. Tosin hän ei nauttinut tilausmuotokuvien tekemisestä, vaikka ansioituikin alalla. Taiteilijan muotokuvista sympaattisimmissa mallit olivat hänen ystäviään tai perheenjäseniään. Monet Akselin henkilökuvat ovat kuin päiväkirjamerkintöjä sen hetkisistä tunnetiloista tai aistimuksista.

“Mitä sinä tarkoitat 'puhtaasti maalauksellisella päämäärällä', sitä en oikein ymmärrä, mutta en ole ainakaan tietoinen mistään muusta päämäärästä kuin saada tyydyttää luontoani, haluani väriin, muotoon, viivoihin, pinta- tai täplävaikutukseen, liikkeeseen, voimaan tai mitä milloinkin kaipaan – minä työskentelen aivan yksinomaan omasta mielentilastani riippuen ilman mitään päämäärää (olen liian skeptikko uskoakseni päämääriin), niin kuin puhdas egoisti, tunnen vain, että minun täytyy tehdä tätä tai tuota, enkä saa rauhaa ennen kuin olen saanut sen itsestäni ilmoille. Jos sattuu, että työskentelen ilman tätä ihmeellistä halua, jota en itse hallitse, valtaa minut tavallisesti todellinen fyysillinen inho, joka estää minua jatkamasta. Se mikä joskus on tuottanut minulle suurinta iloa, voi toisen kerran herättää suoranaista kauhua.”

Taiteilijan malleista rakkaimmat olivat puoliso Mary ja lapset Impi Marjatta, Kirsti ja Jorma. Tärkeitä olivat myös äiti Mathilda ja anoppi Aina Slöör sekä Maryn sisaret Anna ja Greta. Ensimmäisen muotokuvansa Marysta, kenraalikuvernöörin kanslisti Kaarlo Slöörin vanhimmasta tyttärestä, Akseli piirsi 13-vuotiaana tietämättä, että oli juuri ikuistanut tulevan vaimonsa. Nuorenparin rakkaus leimahti keväisessä Helsingissä kymmenen vuotta myöhemmin 1887 Maryn istuessa uuden, nyt öljyvärein toteutettavan muotokuvan mallina. Seuraavan neljän vuosikymmenen aikana Akseli ikuisti Maryn lukuisissa teoksissa, jotka kertovat heidän liittonsa kestävyydestä.

“Me tulemme elämään toisissamme ja toisillemme. Saat nähdä, että meistä tulee onnellisia sitten kun olemme naimisissa. Ei yhtään kuherruskuukausionnellisiksi kuten kaikki muut. Minä inhoan tavallista, konventionaalista avioliittoa, jossa kuherruskuukauden ja häämatkan loputtua mies ottaa kovin kourin kiinni työstään, saa silloin tällöin joitakin rakkaudenpuuskia, tulee suutelemaan vaimoaan ja kysyy, eikö päivällinen pian ole valmiina.”

Mary oli myös Ainon mallina Suomen senaatin tilaamassa, nykyään Ateneumin taidemuseon kokoelmiin kuuluvassa Aino-triptyykissä. Akseli ja Mary kokivat ankaran iskun kevättalvella 1895, kun heidän esikoistyttärensä Impi Marjatta menehtyi kurkkumätään. Isä ei koskaan täysin toipunut silmäteränsä menetyksestä ja se vaikutti hänen taiteelliseen ilmaisuunsa. Akselin mallien tarinat punoutuvat intiimisti hänen omaan elämäntarinaansa. Hänen muotokuvansa ovat myös omakuvia.

Omakuva maalaustelineen äärellä
1885, öjly kankaalle, 55 x 46cm, yksityiskokoelma

Greta Ahlmanin muotokuva
1898, tempera, 23 x 32cm, yksityiskokoelma

Mary mustassa silkkipuvussa
1887-1888, öljy, 43 x 35cm, yksityiskokoelma

Kaius Jorma Gallén
1904, öljy, 22 x 27cm, yksityiskokoelma

Siirry muihin huoneisiin:

Etusivu | Näyttely | Yhteystiedot | Tukijat