Akseli ja Nuori Suomi - Huone 5
TAIDE, USKONTO JA SUURI TUNTEMATON
“Taide ja uskonto ovat hyvin lähellä toisiaan.
Mielestäni on olemassa jonkinlainen korkeampi ajattelu,
mysteeri, joka asustaa ihmissielussa – jolle vain taide
voi antaa muodon. Myös Jeesuksen saarnat olivat taidetta,
hyvin suurta taidetta.”
Vaikka Akseli ei ollut “uskovainen”, hänen
taiteensa ja uskonto usein kulkivat rinnakkaisraiteilla. Uskonto
kuului arkipäivään 1800-luvun lopun Suomessa
ja olisi merkillistä, jos sillä ei olisi ollut merkitystä
Akselin taiteelle. Kansankuvaajana ja sen luonteen tulkitsijana
Akseli oli hyvin tietoinen kirkon ja uskonnon merkityksestä
vuosisadanvaihteen Suomessa. Monessa teoksessaan hän
kuvasikin viikoittaisia kristinuskoon liittyviä rituaaleja.
Muistelmissaan taiteilija kirjoittaa: “Kirkkomme opetuksista
olen myös selvillä, mutta mitään tietä
en ole päässyt niinkään pitkälle,
että olisin voinut rakentaa päteväksi hyväksymääni
mieskohtaista vakaumusta näistä asioista.”
Akseli tunsi raamatuntarinat ja usein ammensi niistä
inspiraatiota teoksiinsa.
“Minulla on ranskankielinen Uusi testamentti, josta
olen löytänyt mitä kauneimpia asioita. Sen
sanonnat eivät ole samoja, jotka me olemme oppineet suomeksi
ja ruotsiksi, ne antavat tyystin erilaisia ajatusmalleja kuin
pappien sepittämät. Jeesuksella, tuolla suurella
ihmisellä, oli sama paskainen tehtävä kuin
meillä taideihmisillä; ja hän nuhtelee pappeja
iloisesti ja puhuu kauneuden keskellä. Se soopa, joka
on pantu hänen sanomakseen on sepitetty jälkeenpäin.
Myös muinaiset kulttuurit ja mytologiat sekä uudempi
mystiikka kiehtoivat taiteilijaa:
“Nuorukaisena luin koko paljon mitä ruotsiksi oli
käännettynä Swedenborgia ja sen jälkeen
kahlailin teosofiankin sumuisilla soilla, mutta madame Blavatsky
paljastui minulle hyvissä ajoin.”
1890-luvulla Akseli pyrki luomaan visuaalisen ilmaisukielen
Kalevalan vaikeasti tulkittavalle runomaailmalle.
Ponnisteluistaan huolimatta hän ei eepoksesta löytänyt
kestävää ratkaisua sanan ja kuvan väliseen
ongelmavyyhtiin. Ajatustenvaihto nuorsuomalaisten ystävien
kanssa johdatti hänet laajemmille maailmanhistorian aluevesille.
Akseli tajusi, että suomalaisen mytologian voi pukea
sen universaalisuuden paljastavaan kuvataiteelliseen muotoon
vain tukeutumalla vuosisatojen saatossa kestäviksi todettuihin
esikuviin. Länsimaissa sekä kristillis-raamatullinen
että muinaisegyptiläinen kuvasto olivat osoittaneet
ajattomuutensa. Akseli kääntyi niiden puoleen etsiessään
kestävää ratkaisua Kalevalan kuvataiteelliselle
ilmaisulle.
Ad Astra
1894, öljy, 76 x 85cm, yksityiskokoelma

Kristuksen pää
1895, öljy, 29 x 20cm, Pohjanmaan museo / Hedmanin
kokoelma
Babylonialainen nainen
1899, öljy, 54 x 36cm, yksityiskokoelma

Kristuksen käsi
1897, lasimaalaus, 40 x 45cm, Gallen-Kallelan museo

Siirry muihin huoneisiin:
- "Minä aion
tulla suureksi maalariksi": Tyrväältä
Pariisiin
- Erämaan kutsu
- Suomen kansaa katsomassa
- Nuoren Suomen piiri
- Taide, uskonto ja
suuri tuntematon
- Kalevala, Akselin
pyhä kirja
- Akseli ja Nuori Suomi:
Akseli Gallen-Kallela suomalaisuuden rakentaja
- Muotokuvat kertovat
- Grafiikka: Pieniä
monumentteja
- Julisteita, taidetta
kaikille
- Tekstiilitaide: Värien
ja kuvioiden mielikuvituksellinen maailma
- Rakennettu suomalaisuus
- Suomi
itsenäistyy 1917 - 1918
- Matka Afrikkaan,
unteni erämaahan
|