Akseli ja Nuori Suomi - Huone 12

TAITEILIJA ARKKITEHTINA

Akseli unelmoi kodin rakentamisesta suomalaiseen korpeen jo Pariisin opiskeluvuosiensa aikana. Kotimaassa odottavalle Marylle hän kirjoitti suunnitelmistaan: “Kun palaan kotiin, menemme heti naimisiin ja matkustamme maalle ja rakennamme kotimme.”

1880- ja 1890-luvulla Akselin mielenkiinto arkkitehtuuria kohtaan kasvoi. Maalauksissaan hän kuvasi suomalaista puurakennusperinnettä. Omat pesänrakennussuunnitelmat lykkääntyivät kuitenkin työpaineen ja huteran talouden vuoksi. Mieleinen talonpaikkakin löytyi vasta syksyllä 1894 Ruoveden kirkonkylää vastapäätä, järvenselän itärannalta.

Rakennustyöt aloitettiin syksyllä 1894. Monumentaalinen, kelohongasta rakennettu talo oli taiteilijan itsensä suunnittelema. Akseli oli työstänyt erämaa-ateljeen rakennuspiirustuksia vuosia.

Pohjaltaan Kalela on neliönmuotoinen. Talon ulkoseiniä peittää vanhan reseptin mukainen tervasekoitus, kun taas sisäseinät ovat paljasta puuta tapetein vuorattuja keittiötä ja makuukamareita lukuun ottamatta. Kalelan perustuksena on harmaagraniittinen kivijalka, joka lounaisnurkassa kohoaa parin metrin korkeuteen. Valon lähteenä talossa on yhteensä 29 eri kokoista ja muotoista ikkunaa. Kalelan sisätila koostuu pohjoiseen suuntautuvasta suuresta ateljeesta ja etelän puolella ylä- ja alakerran makuukamareista ja keittiöstä. Työpirtti on 16 metriä pitkä, 10 metriä leveä ja lähes 6 metriä korkea. Kalela on vanhin alkuperäisen muotonsa säilyttänyt erämaa-ateljee Suomessa.

Akseli toteutti muitakin arkkitehtonisia suunnitelmia. Vuonna 1902 hän piirsi maisteri Otto Donnerille läpileikkaukset ja pohjapiirustukset kolmikerroksista kivilinnaa varten, jonka tämä Kullervon sotaanlähdön mesenaatti suunnitteli rakentavansa Ruovedelle. Suunnitelmat muistuttavat arkkitehtikolmikko Gesellius-Lindgren-Saarisen ateljeekotia, Hvitträskiä.

Syksyllä 1911, vajaa vuosi Afrikasta paluunsa jälkeen, Akseli pani alulle uuden kivisen ateljeekodin rakennustyöt. Se nousi Maryn kotikartanon, Albergan maille. Sittemmin Eino Leino nimesi isännän suostumuksella talon Tarvaspääksi. Rakennusurakka paljastaa taiteilijan uhkarohkean, taloudellisista kysymyksistä piittaamattoman elämänasenteen. Varojen puutteessa talo valmistui lainarahoilla, kuten Kalela aikanaan.

Tarvaspäässä vanhojen suomalaisten kivikirkkojen ja Pariisiin vuonna 1900 pystytetyn Suomen näyttelypaviljongin muotokieli sekoittuu keskiaikaiseen linnaromantiikkaan, taiteilijan Otto Donnerille piirtämiin Pääskynlinnan suunnitelmiin ja 1400-luvun firenzeläispalatsien hahmoon.

Tarvaspää valmistui vuonna 1913. Ensimmäinen maailmansota ja pääkaupungin seurapiirielämä häiritsivät kuitenkin rauhaa kaipaavaa taiteilijaa. Elokuussa 1915 Akseli muutti perheensä kanssa takaisin Ruovedelle. Perillä umpeen kasvaneessa metsässä odotti hirsilinna. Akselin toinen Kalela-kausi jatkui vuoteen 1921. Tuolloin hän muutti Porvooseen eikä koskaan enää palannut erämaa-ateljeehensa. Elämänsä viimeiset vuodet, 1926-1931, taiteilija asui Tarvaspäässä.

Luhtiaittoja Korpilahdella
1886, öljy, 36 x 27 cm, ykistyiskokoelma

Kalela talviyössä
1896, öljy, 34 x 26cm, yksityiskokoelma

Valokuva Kalelasta sisältä
---

Valokuva Kalelasta ulkoa
---

Ulkokuva Tarvaspäästä
---

Siirry muihin huoneisiin:

1. "Minä aion tulla suureksi maalariksi": Tyrväältä Pariisiin
2. Erämaan kutsu
3. Suomen kansaa katsomassa
4. Nuoren Suomen piiri
5. Taide, uskonto ja suuri tuntematon
6. Kalevala, Akselin pyhä kirja
7. Akseli ja Nuori Suomi: Akseli Gallen-Kallela suomalaisuuden rakentaja
8. Muotokuvat kertovat
9. Grafiikka: Pieniä monumentteja
10. Julisteita, taidetta kaikille
11. Tekstiilitaide: Värien ja kuvioiden mielikuvituksellinen maailma
12. Rakennettu suomalaisuus
13. Suomi itsenäistyy 1917 - 1918
14. Matka Afrikkaan, unteni erämaahan