Akseli ja Nuori Suomi - Huone 4
NUOREN SUOMEN PIIRI
Suomen suuriruhtinaskunnassa vuodet 1889–1905 olivat
myrskyisät. Sisäpolitiikkaa häiritsivät
jo vuosikymmeniä jatkuneet fennomaanien ja svekomaanien
kieliriidat. Tilannetta ei parantanut uuden suomalaiskansallisen
kulttuuripolitiikan lippua heiluttavan ja kielikysymykseen
neutraalisti suhtautuvan nuorsuomalaisen liikkeen esiinmarssi
1890-luvun taitteessa. Nuoren Suomen nousu pakotti vanhemmat
puolueet linnoittautumaan entistä tiiviimmin ideologisiin
taisteluasemiinsa.
Ulkopolitiikassa rauhan vuodet olivat päättymässä.
Emämaassa Venäjällä panslavismi ja imperialismi
nostivat päätään. “Nykyiset ajat
ovat kiinnittäneet kaikkien kansalaisten mielet isänmaahan
ja sen kohtaloon”, totesi Kustavi Grotenfelt Valvojassa
vuonna 1893. Artikkeli kertoi Suomen valtio-oikeudellisesta
asemasta ja maan sivistyneistön reaktiosta itärajan
takaa nouseviin tummiin pilviin. Venäjän valtaa
ei voitu sotilaallisesti kyseenalaistaa; piti tyytyä
juridiseen ja kulttuuripoliittiseen vastarintaan. Pietarissa
ei vielä tuolloin ymmärretty strategian voimaa.
Venäjän johdolle Suomi oli rajamaa muiden joukossa
ja keisari saattoi purkaa sille myönnetyt erivapaudet
koska hyvänsä. Näin kävikin, kun maassa
astui vuonna 1899 voimaan Helmikuun manifestissa määritelty
keisarin poliittinen ohjelma.
Akseli ja hänen ystävänsä ja kollegansa
suhtautuivat vakavasti Nuoren Suomen asiaan. Nuorsuomalaisuus
ei ollut heille kevytmielistä kapakkakeskustelua tai
romanttista päivänpolitiikan pohdiskelua, vaikka
jälkimaailma joskus näin on arvellutkin. Kyse oli
Suomen tulevaisuudesta.
Akselin lähimmät ystävät Nuoren Suomen
piirissä olivat kapellimestari ja säveltäjä
Robert Kajanus ja Jean Sibelius. Nuorsuomalaisten tapaamiset
olivat innoittavia kaikille, jotka niihin osallistuivat. Vuonna
1891 julkaisemassaan esseessä ”Nuori Suomi”
Päivälehden päätoimittaja Eero Erkko esitteli
aatetta näin:
“Samalla kun me nuoret siis mitä innokkaimmin
harrastamme maamme aineellista edistymistä sen kaikilla
aloilla, samalla kuin olemme kansanvalistuksen hartaimpia
ystäviä ja sen eteen työskentelemme, samalla
pidämme erinomaisen tärkeänä kaikkein
kotimaisen taiteen haarojen kohottamista, panemme mitä
suurimman merkityksen siihen, että kansalliset ominaisuutemme
ja luontaiset rikkautemme taiteen eri aloilla pääsevät
esiintymään, ja esiintymään koko sivistyneen
maailman käsitettävässä asussa. Niinpä
ovatkin nuoret kirjailijamme esim. hyvällä menestyksellä
jatkaneet vanhain työtä suomalaisen kirjakielen
kehittämisessä, antaneet sille tuon erinomaisen
hienouden ja luontevuuden, jota heidän teoksissaan niin
suuresti ihailemme. Samoin on nuorten taiteilijaimme laita.
Niin paljon kuin he ovatkin uusia ulkomaan aatteita omistaneet
alallaan, ovat he kuitenkin kieltämättä säilyttäneet
turmeltumattoman kansallisen värinsä ja ovat kuin
ovatkin perin pohjin suomalaisia taiteilijoita.”
Lauri Kivekäs arkussaan
1893, öljy, 50 x 65,5cm, Tampereen taidemuseo

Ida Aalbergin muotokuva
1893, öljy, 49 x 37cm, GSM
Suomen tulevaisuus
1906, öljy, 45 x 35cm, Reitzin säätiö

Kullervo kaivertaa kuvia puunrunkoon
1887, öljy, 78 x 56cm

Siirry muihin huoneisiin:
- "Minä aion
tulla suureksi maalariksi": Tyrväältä
Pariisiin
- Erämaan kutsu
- Suomen kansaa katsomassa
- Nuoren Suomen piiri
- Taide, uskonto ja
suuri tuntematon
- Kalevala, Akselin
pyhä kirja
- Akseli ja Nuori Suomi:
Akseli Gallen-Kallela suomalaisuuden rakentaja
- Muotokuvat kertovat
- Grafiikka: Pieniä
monumentteja
- Julisteita, taidetta
kaikille
- Tekstiilitaide: Värien
ja kuvioiden mielikuvituksellinen maailma
- Rakennettu suomalaisuus
- Suomi
itsenäistyy 1917 - 1918
- Matka Afrikkaan,
unteni erämaahan
|