Pohjois-Euroopassa oli lämpökausi 6000 vuotta sitten. Suomen alueella vallitsi tällöin yhtä leuto ilmasto kuin Keski-Euroopassa nykyisin. Tammi ja vaahtera levisivät maahamme kaakosta ja olivat metsien peruspuita yhdessä koivun kanssa. Kuusta ei tuolloin, kivikaudella, kasvanut Suomen alueella lainkaan. Vasta ilmaston kylmettyä noin 3000 vuotta sitten, kuusi valtasi tilaa lehtipuilta ja metsät muuttuivat havumetsiksi.

Vaahtera ei ole koskaan muodostanut vaahterametsiä. Yksittäispuina ja pieninä metsiköinä se on säilynyt Etelä-Suomessa vuosituhansien ajan. Luontaisena vaahteraa tapaa Tampere-Savonlinna linjalle asti. Vaahteran kaunis syysväri lienee syynä sen suosioon puistopuuna. Keväällä ennen lehtien puhkeamista vaahtera muuttuu heleän kellanvihreäksi, kun kukinnot avautuvat.

Syksyisin vaahteran lehtiin ilmestyy mustia, keltareunaisia täpliä. Täplät aiheuttaa vaahteratervatäplä (Rhytisma acerinum) niminen sieni, joka ei ole puulle haitallinen. Vaahteran siemenellä on lenninsiipi, ja itse siemen on tahmea. Kun siemenen halkaisee ja asettaa nenälle, saa itselleen lenninsiivellä varustetun jatkonenän.