Kaupungin kasvaessa asutuksen sisälle jää eristyneitä metsäalueita, kaupunkimetsiä, jotka muuttuvat ihmisen vaikutuksesta lyhyessä ajassa. Asutuksen ympäröimissä, pienissä metsissä liikkuu paljon ihmisiä, jonka vuoksi kaupunkimetsissä risteilee tiheä polkujen verkko ja suosituilla ulkoilualueilla voi olla laajoja maa-alueita paljaana. Kangasmetsälajistomme ei kestä tallaamista.

Esimerkiksi Tampereella lemmikit tuottavat Pyynikille ja Kalevankankaalle vuosittain useiden tonnien ulostemäärä. Molemmat alueet olivat vielä 1970-luvulla jäkälä ja puolukkaa kasvavia harjumänniköitä, mutta ovat nyt muuttumassa hyvää vauhtia lehdoiksi. Erityisen pitkälle kehitys on edennyt Kalevankankaalla, jolla kasvaa jo lukuisia vaativia lehtolajeja.

Maaperän rehehevöityessä mustikka ja puolukka katoavat eikä uusia männyn taimia kasva enää aluspuustossa. Männyn ja kuusen tilalle kaupunkimetsiin ovat tulossa vaahtera, tammi ja pihlaja. Puistopuista pihdat ja sembramänty ovat myös leviämässä kaupunkimetsiin, sekä iso joukko puutarhojen perennoja (monivuotisia koristekasveja).