Tällä
vuosisadalla rusakko on levinnyt Suomeen etelästä. Se on metsäjänistä
hieman isokokoisempi ja isokorvaisempi laji, joka ei vaihda valkoiseen
talviturkkiin. Rusakko on kulttuurilaji, joka viihtyy asutuksen liepeillä
puutarhoissa, puistoissa, pelloilla ja joutomailla. Metsäjänis on
puolestaan aina vetäytynyt asutuksen laajenemisen tahdissa. Sitä on
tavattu kyllä kaupungin reuna-alueilla, mutta ei juuri sisäosissa.
Viime vuosina osa metsäjäniksistä on
muuttanut kaupunkilaisjäniksiksi. Mahdollisesti metsästyksen vähentyminen
on tehnyt niistä rohkeampia, ja ne ovat tottuneet ihmisen läsnäoloon
kaupungissa. Kaupunkilaistuneiden metsäjänisten lisääntyessä syntyy
kaupunkijänisten sukupolvi, joka on jo täysin tottunut ihmisen läsnäoloon.
Tämän tyylinen kaupunkien valloittaminen on yleisempää kuin on aiemmin
ajateltu. Esimerkiksi kaupunkilaisnäätiä löytyy niin Helsingistä
kuin Tampereeltakin. Sepelkyyhky on pesinyt viime vuosina puistoissa mm.
Imatralla ja Turussa. Tampereella sepelkyyhkyä pesii mm. Iidesjärven rantametsissä.
Samanlainen metsälajien kaupungistuminen on todettu myös Keski-Euroopan kaupungeissa.