Page 8 - Pelijulkaisu_LevelUp

Poikkesin toukokuussa 2022 Tampereen yli- opiston Game Research Labin järjestämässä Game Books -seminaarissa. Yksi tapahtuman
keynote-puhujista oli intialainen pelitutkija Sou- vik Mukherjee. Hän viittasi esityksessään kirjaansa Video Games and Storytelling: Reading Games and Playing Books in the Indian Subcontinent. Otsikon va- paa suomennos kertoo jotain niistä ajatuksista, joiden valtaan seminaarin esitykset mieleni saivat. Olemme “lukeneet pelejä ja pelanneet kirjoja” jo vuosisatojen ajan eri kulttuuriympäristöissä.
Mukherjee esitteli puheessaan “kolme leikkisää teks- tiä”. Ensimmäinen on kavad, Länsi-Intian suullinen tarinaperinne, jossa kiertävät tarinankertojat avaa- vat puisia kuvapaneeleita ja kertovat niiden tarinat innokkaille kuulijoilleen. Toinen esimerkki on meille länsimaisillekin tuttu käärmeet ja tikkaat -peli ja sen muunnelmat, joissa tarinaa elämästä voidaan raken- taa yhä uudelleen ja uudelleen. Viimeinen esimerkki ovat ganjifa-kortit, joiden järjestely ja peli muodos- tavat tarinan.
Mukherjee hahmotti eteemme ei-länsimaisen, vaih- toehtoisen lukemisen ja pelaamisen historian. Ky- seessä oli konkreettinen esitys yhteisöllisen pelaa- misen traditiosta joka on kehittynyt osana lukemisen ja kirjoittamisen kulttuuria, mutta ehkä myös siitä erillään.
Pelejä ja pelaamista voi lähestyä teksteinä ja tarinoi- na, mutta kumpi oli ensin? Kumpi on opettanut kum- paa, jos näitä toimintoja tarkastelee globaalissa mit- takaavassa? Intiassa lukemista on opetettu pelilaudan äärellä. Kun ottaa kysymykseen hieman etäisyyttä, hahmottuu kuva, jossa lukeminen ja pelaaminen eivät välttämättä ole toimintoina kovin kaukana toisistaan. Ehkä niitä kannattaisi alkaa (taas) tarkastella myös lähellä toinen toisiaan olevina viihteen ja hyvinvoin- nin muotoina.
6