Japanilainen miekka on asesepän taidon ja koristetaiteen taidonnäyte. Miekkojen
huotrat valmistettiin magnoliapuusta. Niiden koristeellisuus riippui miekan
tyypistä, kantajansa arvosta, ajan muodista ja samurain omasta mausta.
Huotrien koristeluun käytettiin metallia, kirjosilkkiä, kiillotettua
rauskunnahkaa, kultaa, norsunluuta tai helmiä.
tsuba eli väistin erotti toisistaan miekan kahvan ja terän. Se sääteli myös miekan painopistettä.
Miekan kahva, tsuka, kiinnitettiin terään bambuisella mekugi -puikolla.
Kahvan molemmilla puolilla olevat menuki -koristeet toimivat myös liukuesteinä.
Ne varmistivat soturin tiukan otteen kahvasta täyttäessään kämmenen ja kahvan väliin jäävän tilan.
Menukien lisäksi miekan kahvasta löytyvät fuchi- ja kashira -koristeet.
Kashira suojaa miekankahvan päätä, fuchi on soikea, litteä rengas ja suojaa kahvan teränpuolesta päätä.
Yleensä ne muodostavat parin, molemmissa on sama koristeaihe. Näiden koristeiden tehtävänä
on pitää puinen, kahdesta osasta koostuva kahva turvallisesti koossa.
