 |
 |
|
| Tunnen olevani osa sisartani. Tuntuu pahalta, jos jokin elämys, vaikka taidenäyttely tai hyvä gospelbändi menee Jenniltä sivu suun. Kun Jennillä on täysin vastakkaiset mielipiteet kuin minulla, olen ihan hajalla. ”Te olette kuin kaksi marjaa!” minulle ja Jennille sanottiin usein, kun olimme pieniä. Olemme siis kaksosia ja liikumme joka paikassa yhdessä. Vaikka oikein veikkaamiseen oli 50 % mahdollisuus, monet onnistuivat kuitenkin sekoittamaan meidät toisiimme. Osasyynä on ns. Matti ja Teppo - syndrooma. Kun kaksi ihmistä on tarpeeksi kauan yhdessä, muilla ihmisillä on vaikeuksia erottaa heidät toisistaan. Yläasteen jälkeen menimme ensimmäistä kertaa eri kouluihin. Oli outoa, kun meillä oli eri kaveripiirit eivätkä maailmamme enää kohdanneet. Jaoimme aina koulun jälkeen kuulumisia ja yritimme pitää toisemme ajan tasalla. |
||
|
||
 |
||
Kaverit tekivät Jennille rastat. Olin välillä vähän mustasukkainen siitä, että Jennillä on nyt enemmän yhteistä rastapäisten kaveriemme kanssa kuin minulla. Tunsin oloni välillä ulkopuoliseksi. Tunsin itseni näkymättömäksi ja tylsäksi. Halusin rastat, mutta en voinut tehdä sellaisia, koska sitten olisimme taas todella oudon näköisiä liikkuessamme yhdessä. Oikeastaan nyt on ihan mukavaa, kun olemme erinäköisiä. Jotkut ihmiset eivät edes tajua meidän olevan sukua toisillemme, saati kaksosia. |
|
|
|
||
Kun Jenni vaihtoi samaan lukioon missä minä olin, syntyi hauskoja väärinkäsityksiä. Ihmiset luulivat Jenniä minuksi ja kyselivät, milloin olin ehtinyt ottaa rastat. Jenni joutui jonkin aikaa selittelemään tilannetta hämmästyneille ystävilleni. Nyt meillä on yhteinen kaveripiiri. Lyhyt yksilöllisyyden vaihe on ohi. Meitä on taas alettu puhutella kaksosiksi, eikä omilla etunimillämme. En loukkaannu siitä, vaikka sen varmaan pitäisi tuntua ikävältä. On oikeastaan ihan mukavaa, kun yhteenkuuluvuutemme korostuu. Vaikka meidät on nyt helpompi erottaa toisistamme, olemme silti erottamattomia.
Laura Laine s.1987 |
 Laura Laine, Jenni, akryyli, 2005 |
|
|
||
|
 |
|
