 |
 Uutinen Kansan Lehdessä 26.12.1939. |
||
Se joulupäivä on kyllä jäänyt lähtemättömästi mieleen. Me asuttiin Koivistonkylässä Nurmen talon yläkerrassa. Siellä oli äiti, pikkusiskoni, joka oli puolen vuoden vanha, ja vanhempi sisareni. Oli laitettu ruokaa, piti alkaa syömään ja sitten alkoi soimaan hälytyssireenit. Pikkulikka käärittiin siihen kääröön, joka oli aina sängyn päässä valmiina. Kun tuli hälytys niin se huopakäärö avattiin ja siihen laitettiin likka ja sitten mentiin. Täällähän oli määrätty, että lakanat selässä pitää kulkea jos kulkee. Viholliset tuli siitä ylitse ja sirpalesuojaan oli pakko mennä, eihän ne mitään pommisuojia ollut. Tykistö ampui ja me oltiin semmoisessa kohdassa. |
|||
 |
|||
Mäen päällä oli kaksi taloa, molemmilla oli lehmä tai parikin lehmää ja hevonen. Sitten oli taloja, joissa oli isäntä. Oli omistusasuntoja ja vuokra-asuntoja, oli Raittilan mummokin, jonka perunakellariin me mentiin. Hän asusti siinä mökkiä. |
|
||
|
|||
|
|||
Se oli semmoinen maakellari. Ulko-ovi pohjoiseen päin ja siinä edessä oli liiterirakennus, en muista olisko sielläkin ollut sika tai joku. Siihen aikaan joka ainoalla oli joku elukka kasvatettavana. Siinä oli ensin ulko-ovi ja sitten oli muutama rappu ja sitten oli vielä toinen ovi sinne kellariin. Siellä sitä kyyhötettiin useampanakin päivänä ja pelättiin. Ja se semmoinen maan tuoksu mikä siellä oli. Laarit oli molemmin puolin ja siinä oli keskellä käytävä. Siellä oli se mummu, sen pojan vaimo ja hänen lapsensa. Niin paljon sinne aina tuli väkeä kun vaan sopi, tässähän oli muillakin semmoisia kellareita. Sisko ei ymmärtänyt vielä kun hän oli puolivuotias. Häntä yritettiin pitää niin hyvänä kuin vaan voitiin. Sitten oli vaikeata kun hän isommaksi tuli ja olisi halunnut liikkua. |
|
||
|
|||
|
|||
Ruoka oli valmiina kun lähdettiin perunakellariin. Kun hälytys kesti ja kesti niin äiti lähti sitten sitä hakemaan. Äiti toi palapaistia kannussa ja perunoita vadissa. Sitten mukana oli lautasia ja lusikoita millä syötiin. Siellä kellarissa oli myrskylyhty ja siihen pantiin valkea, kun ovet piti vetää kiinni. Ikimuistoinen joulu. Kyllä mä olen sen jälkeen aina muistanut joulupäivänä panna käteni ristiin, että se on ainoaksi semmoiseksi jäänyt. Ensi Järvinen s. 1931 |
|
||
|
|||
|
 |
||
